...suklaaseen...

Se ihana, suussa sulava, mieltä aina piristävä aine. Käärittynä siihen siniseen kääreeseen. Ah, jotain niin parasta.

Mutta siitä täytyisi eroon päästä, jos haluan tavoitteisiini asti edes joskus päästä. Mutta eri asia, että miten? Ei itselle enää tule mieleen mitään, mitä voisi kokeilla. Ilman on vaikea olla, vaikka se kai tulee lopulta olemaan se mun ratkaisu ainakin aluksi. Kerran viikossa herkkupäivä kun ei vaan enää pidä... Itsekuri niin nollissa tällä hetkellä. Millä motivoida itseään? Ideoita?! Itsellä pää lyö jo ihan tyhjää.

Vuosi sitten olin puoli vuotta ilman mitään herkkuja. En ymmärrä miten se sillon oli niin älyttömän helppoa. Nyt kun ei tunnu onnistuvan sitten millään. Ja miksi lopetin sen herkkulakon, kun ei tehnyt edes tiukkaa?! Olo vain oli paljon parempi, kun oli terveellisemmät elämäntavat. Sen olon ja tunteen haluan takaisin ja siihen mä vielä tulen pääsemään. Jollain tavalla. Ihan varmasti.