Jatkossa blogi löytyy ylempänä olevasta osoitteesta. Siirsin vanhat postaukset myös sinne, mutta jätän ne nyt toistaiseksi myös tänne. :)

Mä en tiedä varmaan mitään inhottavampaa, kuin lahjojen osto! En ikinä keksi mitään fiksua ja tuntuu tyhmältä ostaa jotain, mille ei kuitenkaan tule mitään käyttöä. En ole siis edelleenkään yhtäkään pakettia ostanut. Ja sanoin lokakuun lopussa, että tänä vuonna mä ostan ihan varmasti kaikki lahjat ajoissa. Tässä se taas nähtiin. Ajoissa ja ajoissa. Onhan mulla vielä neljä päivää aikaa. Ja aattona se neljä tuntia, mitä osa kaupoista on auki.

Kai mun täytyy huomenna ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahautua kaupoille iltapäivällä kunhan töistä pääsen. Ainakin tuolle karvakuonolle olisi tarkoitus uusi peti ostaa, vanha kun alkaa olla jo sen verran kulunut ja kärsinyt. Uusi panta on myös hankintalistalla. Mutta mitä ostaa omille vanhemmilleni? Tai veljelle? Muille en meinaakaan mitään edes ostaa. Kummitytölle ajattelin tehdä itse lahjakortin. Mennään yhdessä elokuviin ja vietetään kiva päivä yhdessä myöhemmin sovittavana ajankohtana. Neiti on jo 7-vuotias, ja harmittaa, kun tänä vuonna ei ole niin hirveästi ollut aikaa viettää yhdessä hänen kanssaan. Mutta tavoitteena olisi korjata asia vuodenvaihteen jälkeen! :) Eiköhän nuo omatkin kiireet tässä pikkuhiljaa helpota, pari kuukautta kun vielä jaksaa painaa kunnolla duunia. Pieniä päätöksiä omien töiden suhteen olenkin jo tehnyt, mutta niistä lisää ehkä myöhemmin...

Itselleni tietäisin vaikka mitä lahjaideoita ja toiveita ja kaikkea, mutta jos nyt malttaisi mielensä, eikä tänä vuonna niin paljoa ostaisi itselleen... :D Hah, sen ku näkis... Ei varmaan huomennakaan tartu mukaan muille mitään, itelleni vaan kaikkea kivaa... :D

Mä en ole vissiin kahteen vuoteen pitänyt päivääkään sairaslomaa. Paitsi nyt tässä kuussa. Tänään jouduin toista kertaa jo joutunut soittamaan töihin, että nyt ei vaan pysty tulemaan, kun on niin kipeä. Onneksi elämä alkaa taas voittaa ja ruokakin maistumaan ja pysymään sisällä. Mentiin eilen karvakuonon kanssa mun vanhempien luokse yöksi ja oltiinkin tämä päivä myön melkein kokonaan siellä. Ihan kiva, ettei itse tarvinnut herätä aamulla lenkittämään karvakuonoa, vaan sai oikeasti rauhassa levätä ja nukkua pahaa oloa pois. Vaikka aamusta joutuikin lähtemään käymää työterveydessä, että sai sairaslomatodistuksen... Meillä kun töistä ei päivääkään saa olla pois ilman todistusta. Päivä menikin tosiaan nukkuen, puhelimella pelaillen ja leffoja katellen. Nyt illasta jo jaksanut itsekin lähteä vähän ulos, tekee se raitis ilmakin ihan hyvää. Kohta täytyykin varmaan vielä pienelle iltalenkille lähteä ja sen jälkeen alkaakin iltahommia tekemään ja nukkumaan.

Aamulla olis taas aikainen herätys, meen huomenna ja sunnuntaina meen tekemään pari keikkavuoroa. Kiva saada vähän ekstraa säästöön. Eikä tässä enää olekaan kuin kolme kokonaista päivää jäljellä, ennen kuin saan hyvää seuraa tänne mun luo jouluksi... :) Muutenkin kivoja suunnitelmia vielä tässä tämän vuoden puolella. Ja maanantaina taas kauan odotettu ripsihuolto! Saa räpsyt kuntoon ennen joulua! :)

Se ihana, suussa sulava, mieltä aina piristävä aine. Käärittynä siihen siniseen kääreeseen. Ah, jotain niin parasta.

Mutta siitä täytyisi eroon päästä, jos haluan tavoitteisiini asti edes joskus päästä. Mutta eri asia, että miten? Ei itselle enää tule mieleen mitään, mitä voisi kokeilla. Ilman on vaikea olla, vaikka se kai tulee lopulta olemaan se mun ratkaisu ainakin aluksi. Kerran viikossa herkkupäivä kun ei vaan enää pidä... Itsekuri niin nollissa tällä hetkellä. Millä motivoida itseään? Ideoita?! Itsellä pää lyö jo ihan tyhjää.

Vuosi sitten olin puoli vuotta ilman mitään herkkuja. En ymmärrä miten se sillon oli niin älyttömän helppoa. Nyt kun ei tunnu onnistuvan sitten millään. Ja miksi lopetin sen herkkulakon, kun ei tehnyt edes tiukkaa?! Olo vain oli paljon parempi, kun oli terveellisemmät elämäntavat. Sen olon ja tunteen haluan takaisin ja siihen mä vielä tulen pääsemään. Jollain tavalla. Ihan varmasti.

Takaisin koulun penkille palaan vasta helmikuun lopulla. Näillä näkymin edessä olisikin sitten viimeinen jakso! Todennäköisesti saan hyväksiluettua aiemmasta tutkinnosta valinnaisen osan, joten valmistun pari kuukautta aikaisemmin. Kelpaa mulle!

Tosin lomailua tämä loppuvuosikaan ei tule olemaan. Töitä, töitä, keikkaa, töitä, töitä, keikkaa. Niin siinä käy, kun ei osaa sanoa ei. :D Mutta en valita. Palkkapäivänä hymyilyttää, vaikka nyt tekeekin vähän tiukkaa, kun ajattelee, että kahdeksan työpäivää vielä jäljellä ennen seuraavaa vapaapäivää.

Kyllä ne hyvät unet koiran pedilläkin tulee, kun kunnolla väsyttää!

Se, että mennään perumaan jo aikoja sitten sovittuja suunnitelmia sen takia, että onkin sitten varaa lähteä muiden kanssa ulos. Eihän siinä, senkus menee. Mutta voi olla varma, että saa samalla mitalla takas. Mun pinna ei kovin kauaa enää tommosta kestä. Varsinkin, kun molempien aikatauluja saa aina pitkälle eteenpäin katsoa, että löytyy edes sopiva päivä, millon ehtis kunnolla näkemään ja tekemään kaikkea. 

Joillekin ehkä pieni asia, mutta mulle semmonen, mikä ärsyttää ihan älyttömästi. 

Pääsin töistä vasta kahdeksalta. Ei sitä oikein ole ehtinyt tai jaksanut edes muuta tehdä. Vähän yritettiin meidän huomista esitystä koulua varten hioa valmiimmaksi, mutta vähän kesken sekin jäi. Ei oikein ole toi motivaatio koulua kohtaan ollut ihan kohdillaan tässä jaksossa. Mikähän siinä on... No, enää pari koulupäivää jäljellä, ennen kun alkaa joululoma. Loman jälkeen sitten alkaakin jo seuraava työharjoittelujakso. Jännittää! Tosin ei se mitään lomailua ole, ainakaan mulle. Teen töitä melkeinpä koko loman ajan. Nyt tulossa 9 päivän työputki tämän viikonlopun jälkeen ja lupauduin alustavasti ottamaan myös muita vuoroja vastaan jos tarvetta tulee. No, saa nähdä kuinka käy! Raha kelpaa kyllä...

Muutenkin olis hirveesti kaikkea tekemistä vielä. Kummitäti tulee sunnuntaina synttärikahveille, tälleen parin viikon viiveellä. Mutta tuo flunssa vei voimia sen verran, että nyt vasta alkaa olla normaali olo. Lupasin leipoa jotain hyvää suolaista ja makeaa. Kaikkea sitä meneekin lupaamaan, ei mitään tietoa mitä sitä tekisi? En aina sitä samaa juustokakkua vain haluaisi tehdä. Teen sen saman aina. Vaikka hyväähän se on, mutta jotain vaihtelua kaipaisin itse...

Tänään kävin pitkästä aikaa kunnon lenkilläkin. Tuli niin hyvä olo siitä taas. Sitä ollutkin ikävä. :)
 

Tammikuu

Opiskelut alkoivat tammikuun puolivälissä. Iloitsin siitä, että pääsin opiskelemaan sitä, mikä tuntui oikealta.

Tunsin muutenki löytäneeni sen oikean suunnan elämälleni. Kuvittelin eläväni tulevat vuodet erään henkilön kanssa. Olin onnellisempi kuin varmaan ikinä olin ollutkaan. Tunsin olevani rakastettu, tärkeä. Mut hyväksyttiin sellaisena kuin olen. Mua ei yritetty muuttaa millään tavalla. Otettiin vastaan ne virheet ja heikkoudetkin. Tuettiin kaikessa. Mut saatiin uskomaan, että mä kelpaan. Sitä, että oliko ne kaikki sanat valhetta, en varmaan ikinä saa tietää.

https://www.youtube.com/watch?v=GtVXgtzZxJg

Helmikuu

Onnellista elämää. Eipä kai siitä sen enempää, ei tainnut mitään sen suurempaa tapahtua. Koulua, töitä, normaalia arkea. Olin onnellinen siitä, mitä mulla elämässäni oli.

Maaliskuu

Mukavia iltoja ystävien kanssa. Epävarmuutta sen suhteen, onko toinen yhtä tosissaan kuin mitä itse oli. Oliko se jo sillon pelkkää valhetta? Pelkkiä tyhjiä sanoja?

https://www.youtube.com/watch?v=buW00RuVwOw

Huhtikuu

Arvostan sitä, että eräs ystävä piti mut järjissäni. Oli läsnä. Kuunteli aina kun tarvitsi, oli tavoitettavissa vaikka keskellä yötä, jos siltä tuntui. Jos satut jostain syystä lukemaan tätä, niin tiedät, että tarkotan sua. Kiitos.

Käytiin myös Tallinnassa huhtikuun puolivälissä kaverin kanssa. Biletettiin melkein aamuun asti. Siitä reissusta jäi pelkästään hyviä muistoja. :) Maihin asti ei selvitty tälläkään kertaa, mutta ehkä ensi kerralla sitten!

https://www.youtube.com/watch?v=XGPVeQjjSsY

Toukokuu

Kesän ja kesäloman odotusta. Ilon ja surun kyyneleitä. Uusia ystäviä. Ihan kuin sumussa eletty kuukausi. Oli pelkoa kaiken hyvän lopullisesta päättymisestä. Pelkoa siitä, miten tulen selviämään kaikesta yksin. Mutta mä selvisin. Ja mä tiedän, että tulen selviämään jatkossakin. Vaikka epätoivo välillä valtaa mielen, mä silti sisimmässäni tiedän sen. Mä olen tarpeeksi vahva selviämään mistä vaan.

https://www.youtube.com/watch?v=oP_n2pspOfA

Kesäkuu

Oli se hetki, kun mun oli aika jättää taakseni se kaikki hyvä mitä oli alkuvuonna ollut. Päivääkään en ole katunut sitä, että sen tein. Lähdettiin kavereiden kanssa juhannusviikoksi pois täältä, ihan muualle. Ajatukset sai siellä levätä, ei tarvinnut miettiä mitään. Sai vain rentoutua ja nauttia. Ei tarvinnut huolehtia mistään muusta kuin siitä, että missä syödään seuraavana iltana... :D Kai se "pois silmistä, pois mielestä" jollain tasolla paikkaansa pitää sitten.

Kotiin oli kuitenkin ihana palata. Oli ollut hirveä ikävä rakasta karvakorvaani. Jälleennäkeminen oli jotain niin ihanaa. <3

https://www.youtube.com/watch?v=4MVaJixQRns   

"Now I'm strong enough to live without you"

Heinäkuu

Kesälomat lomailtu ja paluu arkeen koitti. Koulusta onneksi oli lomaa vielä, joten ei tarvinnut muuta kuin käydä töissä. Jäi aikaa nauttia kesästä. Paljon käytiin kavereiden kanssa ulkona ja vietettiin vain aikaa yhdessä. Istuttiin rannassa, syötiin hyvin, viikonloppuisin myös juotiin hyvin. Kesäyöt, jotain ihan parasta. Tapasin myös yhden ihmisen. Mutta sain taas huomata, että kaikki ei ole niin yksinkertaista. Kaikki ei ole niin selkeää ja varmaa. Pettymyksiä, mutta niistäkin on taas selvitty, ystävien tuella.:)

2011

2012

2013

2014