http://lifeofmyownway.blogspot.fi/

 

Jatkossa blogi löytyy ylempänä olevasta osoitteesta. Siirsin vanhat postaukset myös sinne, mutta jätän ne nyt toistaiseksi myös tänne. :)

Joululahjat. Yhtäkään en ole vielä ostanut.
 

Mä en tiedä varmaan mitään inhottavampaa, kuin lahjojen osto! En ikinä keksi mitään fiksua ja tuntuu tyhmältä ostaa jotain, mille ei kuitenkaan tule mitään käyttöä. En ole siis edelleenkään yhtäkään pakettia ostanut. Ja sanoin lokakuun lopussa, että tänä vuonna mä ostan ihan varmasti kaikki lahjat ajoissa. Tässä se taas nähtiin. Ajoissa ja ajoissa. Onhan mulla vielä neljä päivää aikaa. Ja aattona se neljä tuntia, mitä osa kaupoista on auki.

 

Kai mun täytyy huomenna ottaa itseäni niskasta kiinni ja raahautua kaupoille iltapäivällä kunhan töistä pääsen. Ainakin tuolle karvakuonolle olisi tarkoitus uusi peti ostaa, vanha kun alkaa olla jo sen verran kulunut ja kärsinyt. Uusi panta on myös hankintalistalla. Mutta mitä ostaa omille vanhemmilleni? Tai veljelle? Muille en meinaakaan mitään edes ostaa. Kummitytölle ajattelin tehdä itse lahjakortin. Mennään yhdessä elokuviin ja vietetään kiva päivä yhdessä myöhemmin sovittavana ajankohtana. Neiti on jo 7-vuotias, ja harmittaa, kun tänä vuonna ei ole niin hirveästi ollut aikaa viettää yhdessä hänen kanssaan. Mutta tavoitteena olisi korjata asia vuodenvaihteen jälkeen! :) Eiköhän nuo omatkin kiireet tässä pikkuhiljaa helpota, pari kuukautta kun vielä jaksaa painaa kunnolla duunia. Pieniä päätöksiä omien töiden suhteen olenkin jo tehnyt, mutta niistä lisää ehkä myöhemmin...

 

Itselleni tietäisin vaikka mitä lahjaideoita ja toiveita ja kaikkea, mutta jos nyt malttaisi mielensä, eikä tänä vuonna niin paljoa ostaisi itselleen... :D Hah, sen ku näkis... Ei varmaan huomennakaan tartu mukaan muille mitään, itelleni vaan kaikkea kivaa... :D

Huh. On kyllä ollut aikamoinen kuukausi ja pari viikkoa vielä jäljelläkin. Saa nähdä mitä kaikkea tässä vielä ehtii vastaan tulla. Toivottavasti ainakin terveenä pysyisin tästä eteenpäin...

 

Mä en ole vissiin kahteen vuoteen pitänyt päivääkään sairaslomaa. Paitsi nyt tässä kuussa. Tänään jouduin toista kertaa jo joutunut soittamaan töihin, että nyt ei vaan pysty tulemaan, kun on niin kipeä. Onneksi elämä alkaa taas voittaa ja ruokakin maistumaan ja pysymään sisällä. Mentiin eilen karvakuonon kanssa mun vanhempien luokse yöksi ja oltiinkin tämä päivä myön melkein kokonaan siellä. Ihan kiva, ettei itse tarvinnut herätä aamulla lenkittämään karvakuonoa, vaan sai oikeasti rauhassa levätä ja nukkua pahaa oloa pois. Vaikka aamusta joutuikin lähtemään käymää työterveydessä, että sai sairaslomatodistuksen... Meillä kun töistä ei päivääkään saa olla pois ilman todistusta. Päivä menikin tosiaan nukkuen, puhelimella pelaillen ja leffoja katellen. Nyt illasta jo jaksanut itsekin lähteä vähän ulos, tekee se raitis ilmakin ihan hyvää. Kohta täytyykin varmaan vielä pienelle iltalenkille lähteä ja sen jälkeen alkaakin iltahommia tekemään ja nukkumaan.

 

Aamulla olis taas aikainen herätys, meen huomenna ja sunnuntaina meen tekemään pari keikkavuoroa. Kiva saada vähän ekstraa säästöön. Eikä tässä enää olekaan kuin kolme kokonaista päivää jäljellä, ennen kuin saan hyvää seuraa tänne mun luo jouluksi... :) Muutenkin kivoja suunnitelmia vielä tässä tämän vuoden puolella. Ja maanantaina taas kauan odotettu ripsihuolto! Saa räpsyt kuntoon ennen joulua! :)

...suklaaseen...

 

Se ihana, suussa sulava, mieltä aina piristävä aine. Käärittynä siihen siniseen kääreeseen. Ah, jotain niin parasta.

 

Mutta siitä täytyisi eroon päästä, jos haluan tavoitteisiini asti edes joskus päästä. Mutta eri asia, että miten? Ei itselle enää tule mieleen mitään, mitä voisi kokeilla. Ilman on vaikea olla, vaikka se kai tulee lopulta olemaan se mun ratkaisu ainakin aluksi. Kerran viikossa herkkupäivä kun ei vaan enää pidä... Itsekuri niin nollissa tällä hetkellä. Millä motivoida itseään? Ideoita?! Itsellä pää lyö jo ihan tyhjää.

 

Vuosi sitten olin puoli vuotta ilman mitään herkkuja. En ymmärrä miten se sillon oli niin älyttömän helppoa. Nyt kun ei tunnu onnistuvan sitten millään. Ja miksi lopetin sen herkkulakon, kun ei tehnyt edes tiukkaa?! Olo vain oli paljon parempi, kun oli terveellisemmät elämäntavat. Sen olon ja tunteen haluan takaisin ja siihen mä vielä tulen pääsemään. Jollain tavalla. Ihan varmasti.

Tänään oli viimeinen koulupäivä tänä vuonna. Tammikuussa alkaa seuraava työssäoppimisjakso, jota odotan jo innolla. Tiedän, että edessä tulee olemaan haasteita, vaikeita tilanteita ja tarviitaan pitkää pinnaa ja rauhallisuutta. Mutta enköhän mä selviä, haluan ainakin uskoa niin. Mielenkiinnolla jään odottamaan. Edessä avautumassa ihan uusi maailma, kun se jakso alkaa.

 

Takaisin koulun penkille palaan vasta helmikuun lopulla. Näillä näkymin edessä olisikin sitten viimeinen jakso! Todennäköisesti saan hyväksiluettua aiemmasta tutkinnosta valinnaisen osan, joten valmistun pari kuukautta aikaisemmin. Kelpaa mulle!

 

Tosin lomailua tämä loppuvuosikaan ei tule olemaan. Töitä, töitä, keikkaa, töitä, töitä, keikkaa. Niin siinä käy, kun ei osaa sanoa ei. :D Mutta en valita. Palkkapäivänä hymyilyttää, vaikka nyt tekeekin vähän tiukkaa, kun ajattelee, että kahdeksan työpäivää vielä jäljellä ennen seuraavaa vapaapäivää.

 

Kyllä ne hyvät unet koiran pedilläkin tulee, kun kunnolla väsyttää!