Aika loppuu kesken, päätökset pitäisi olla tehtynä parin viikon sisällä. Eikä ole mitään tietoa, tuleeko ne toiveet ja päätökset edes toteutumaan. Ottaa päähän, kun opettajat ei tunnu tietävän riittävästi asioista, jotka pitäisi päättää. Ei voi luottaa siihen, että saako edes oikeita tietoja sieltä. Tiedon antoa venytetään koko ajan pidemmälle, ihan kun aikataulu ei muutenkin olisi jo tiukka.

Vai joudunko siihen tilanteeseen, että koulusta valmistumsta pitäisi siirtää suunnilleen puolella vuodella eteenpäin? Mennään niin eri tahtiin muiden koulujen kanssa, että ei ole näillä näkymin mahdollista edes vaihtaa toiseen kouluun, ilman opintojen katkeamista.

Mielessä monesti käynyt, että jättäisin taakse kaiken tän ja alottaisin puhtaalta pöydältä jossain ihan muualla. Mutta kuitenkin joku huutaa tuolla takaraivossa, että älä ole niin helvetin tyhmä, että lähdet pois niiden luota, ketkä auttaa oikeasti todella paljon sillon, kun sun omat voimat ei vain yksinkrtaisesti riitä. Muutosta pitäisi kuitenkin saada, mutta kestäisikö mun oma pää sitä, että yhtäkkiä ei esimerkiksi enää olisikaan muutaman kilometrin päässä sitä varmaa hoitopaikkaa koiralle, kun omat voimat ei vain riitä, kun on liikaa kaikkea?

Jos vuosi sitten olisin tiennyt kuinka raskasta tää opiskelu + työnteko yhdistelmä on, en varmaan olisi siihen lähtenyt ollenkaan. Olisin keksinyt jonkun toisen vaihtoehdon. Mutta nyt on vähän myöhäistä sitä itkeä. Mä kun en halua kuitenkaan luovuttaa. Kestänkö ja jaksanko vielä vähintään yhden samanlaisen vuoden..? Joka todennäköisesti tulisi olemaan vielä raskaampi, koska kaikki päättötyöt painaisi vielä päälle. Mä tiedän, että mä tulen selviämään tästä. Mä en vaan vielä tiedä sitä, että miten. 

Tää on näitä päiviä, kun toivoisi, että joku toinen voisi tehdä ne vaikeat päätökset sun puolesta. Itse ei tarvitsisi stressata mistään, saisi vain elää huoletonta elämää. Haaveita, niitä kai saa olla...

Rakkaille ystäville kuuluu iso KIITOS siitä, että he ovat jaksaneet (tai ainakin tosi hyvin esittäneet, että jaksavat!) kuunnella ja ovat yrittäneet viedä mun ajatuksia välillä ihan muualle. Arvostan sitä. Todella paljon. Vaikka en ehkä aina sitä muista sanoa tai näyttää, niin ystävät merkitsee mulle kaikkea. Toivon, että kyseiset henkilöt myös itse tiedostavat sen, kuinka tärkeitä ovat mulle, ja ymmärtävät ajanpuutteen ja kiireisen aikataulun tällä hetkellä.. <3