Ihan älytöntä! Mulle soitettiin pari tuntia sitten viimeisimmästä työharjoittelupaikasta, jonne olin jättänyt yhteistietoni sitä varten, että saa soitella jos tulee tarvetta työntekijälle. Tarvetta olisi nyt ollut useammallekin päivälle, mutta en harmi, kun en pystynyt ottamaan vastaan kuin yhden vuoron omien töiden takia.

Mutta mua jännittää ihan älyttömästi mennä sinne. Tiedän, mitä mun pitää siellä tehdä. Tiedän ja tunnen kyseisen paikan ja ryhmän asukkaat. Tunnen henkilökunnan. Tunnen talon tavat. Miksi mua sitten jännittää niin älyttömän paljon? Onko se se, että nyt mä oikeasti korvaan yhden työntekijän? Mä en ole tällä kertaa vain opiskelija. Mä olen yksi lähihoitajista. Mulle maksetaan siitä. Mun täytyy itsenäisesti pystyä suoriutumaan tehtävistä. Toki saan kysyä, jos en tiedä. Mulla on oikeus siihen. Ja aina tulee olemaankin. Mutta onneksi mä en kuitenkaan ole yksin siellä. On siellä kolme muuta mun kanssa. Ja muu henkilökunta tietää sen, että mä kuitenkin olen vieläkin opiskelija. Mun ei kuitenkaan tarvitse vielä tietää kaikkea. Mun ei tarvitse osata kaikkea.